keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Subeo raapustaa: FsoG & BDSM

Blogin uumenista löytyy teksti "Subeo raapustaa - Nainen ja Porno", joka on vierailevan naiskirjoittajan käsialaa. Nyt julkaisen toisen kirjoituksen, joka on samaisen vierailevan kirjoittajan kynästä lähtöisin.


Ajatuksia ilmiöstä nimeltä Fifty Shades of Grey ja miten löysin itseni sen avulla.

Monen muun naisen tavoin, minäkin olen lukenut kyseistä kirjasarjaa. Ensimmäinen kirja tuli luettua varmaan päivässä, toiseen meni kaksi viikkoa ja kolmatta olen lukenut valehtelematta puolitoista vuotta.

Kirjasarja vaikutti todella hyvältä alussa. Mystinen itsevarma miljonääri Christian Grey, jolla on ”vähän” rajummat mieltymykset seksin suhteen, iskee silmänsä viehkeään nuoreen opiskelijatyttöön Anastasia ”Ana” Steeleen, jonka seksuaaliset saavutukset rajoittuvat muutamaan suudelmaan.

”Anastasia… minä en ole romanttinen mies. Makumieltymykseni ovat hyvin erikoisia.”

Muutamaa lukua myöhemmin Christian sanoo;

”…Ensinnäkään minä en rakastele. Minä nain… lujaa.”

Tässä vaiheessa jo luulisi, että romantiikan nälkäinen neito ottaisi jalat alleen, mutta ei. Muutenkin kirjassa jatkuvasti tuntuu, että Ana suostuu erilaisiin asioihin vain, koska pelkää, että ei riitä Christianille, tai että tämä jättää hänet. Se ei ole minusta todellakaan oikea tapa käsitellä BDSM-asioita. Joko ne kiinnostaa, tai sitten ei.

”Hänestä on ihanaa satuttaa naisia. Ajatus saa minut surulliseksi.” Ana ajattelee, kun Christian esittelee hänelle leikkihuonettaan. Asiaan silloin sen enempää perehtymättä, minua otti tuo kommentti aivan valtavasti päähän. Ihmiset kiihottuvat ja innostuvat erilaisista asioista. Sen ei pitäisi tehdä ketään surulliseksi.


Vähän myöhemmin he keskustelevat sopimuksesta, jonka Christian haluaa, että kaikki hänen naisensa allekirjoittavat. Kun Ana pohtii, että mitä jos ei suostu, Christian sanoo, että sitten heillä ei voi olla minkäänlaista suhdetta, koska hän ei ole kiinnostunut muusta. Tätä Ana ei voi ymmärtää ja inttää asiasta. Sekin otti päähän suunnattomasti.

”Miten sinusta tuli tuollainen?” on Anan kysymys. Ihan sama minun mielestäni, kuin kysyisi homoseksuaalilta samaa. Ihan oikeasti.


Kirja etenee ja päästään sopimustekstiin asti. Muistan vieläkin, kuinka auringonpaisteessa parvekkeella luin kyseistä tekstiä pikkuhousut märkänä. Ja mikä pettymys se olikaan, kun tämä kyseinen parivaljakko ei edes kokeillut noudattaa sitä sopimusta!

”Päässäni humisee. Miten ihmeessä minä voisin edes kuvitella suostuvani tähän kaikkeen?” Ana pohtii luettuaan sopimustekstin. No et voikaan, jos asia ei sinua oikeasti kiinnosta. End of story, olisi voinut olla jo tässä vaiheessa.

Ymmärrän kyllä, että ihminen on valmis kaikenlaiseen rakkaansa vuoksi. Nämä kaksi on kuitenkin tunteneet ehkä kaksi viikkoa, enkä usko, että tuossa vaiheessa voi vielä rakkaudesta puhua. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että subin osassa oleva ei voi tehdä sitä vain miellyttääkseen partneriaan, siitä on pakko oikeasti nauttia. Ehkä helpommassa osassa on se osapuoli, joka pitää lankoja (ja piiskoja, heh) käsissään, koska hän tekee sen itselleen kivuttomasti toisen nautinnon tähden.

Viimeinen tikki minulle oli, kun kirjan lopussa Ana pyytää Christiania näyttämään, millaista rankaiseminen voi pahimmillaan olla. Taka-ajatuksena Analla on se ajatus, että jos hän suostuu tähän, niin ehkä Christian antaa hänen koskea itseään sen jälkeen. Siis mitäh?!

Anan pyynnöstä Christian rankaisee häntä kuudella iskulla vyöllä pakaroille. ”Yllättäen” Ana ei tilanteesta tykkää yhtään, vaan raivostuu miehelle tämän tekosista.

”Tällaisestako sinä pidät? Olenko minä sinusta ihana tällaisena?” Ja jatkaa vielä: ”Siinä tapauksessa olet vitun hullu paskiainen.”

Loppupeleissä tilanne eskaloituu siihen, että Ana jättää Christianin tämän halujen vuoksi. Minulla on koko ajan kirjaa lukiessani tunne, että Ana ei vain hyväksy miestä sellaisena, kuin tämä on. Ana yrittää jatkuvasti muuttaa Christianin seksuaalisia mieltymyksiä vaniljaisempaan suuntaan, enkä pidä siitä yhtään. Vaihtelu toki virkistää, mutta rajansa kaikella. Aikuinen ihminen kuitenkin varmasti tietää, mistä pitää, eikä sitä nyt noin vain muuteta.


Kaikessa paskuudessaan, Fifty Shades-sarja on saanut minut ajattelemaan enemmän sitä, mistä minä pidän. Eli jotain hyvää siinäkin sitten oli.

Anan kommentti ”Vitun hullu paskiainen” jäi kaikumaan päähäni pitkäksi aikaa. Sekö minäkin sitten olen, vitun hullu, koska kiihotun tällaisista asioista, enemmän kuin mistään muusta ikinä? Juuri tuollaisen ajatusmaailman tähden, minunkin himoni ja haluni BDSM-maailmaan liittyen olivat nimenomaan minun omassa tiedossani, eikä edes mieheni tiennyt asiasta moneen vuoteen.

Toisaalta jos miettii, onko se ihme? Sadomasokismi on kuitenkin luokiteltu mielisairaudeksi Suomessa vielä vuoteen 2011 saakka.


Meillä oli joskus noihin aikoihin, 2011-2012 vähän rajumpia juttuja sängyn puolella mieheni kanssa. Milloin olin sängyn jaloissa kiinni huiveilla ja milloin myöhästyin koulusta, koska mieheni oli laittanut minut nippusiteillä kiinni ranteista nilkkoihin. Olin todella onnellinen, enkä oikein itsekkään ymmärtänyt miksi. Erään känni-illan päätteeksi mieheni antoi minulle ensimmäisen kerran piiskaa avokämmenellä pakaralle ja se tuntui järjettömän hyvältä, mikään ei ollut tuntunut samalta ikinä. En kuitenkaan kehdannut pyytää lisää, koska pelkäsin mieheni reaktiota asiaan.

Tilanne oli kuitenkin se, että e-pillerit tekivät minut haluttomaksi moneksi vuodeksi. Olin lapsesta asti tyydyttänyt itseäni erilaisin tavoin ja sekin jäi, koska ei vain yksinkertaisesti panettanut koskaan. Harrastimme seksiä tasan ja vain mieheni aloitteesta. Lopulta ei hänkään aina jaksanut olla se, joka aloitteen tekee, joten välillä saattoi olla parikin kuukautta, että sängyn jouset eivät narisseet.

Olen niin onnellinen siitä, että mieheni kesti sen asian jättämättä minua. En pysty ymmärtämään, miksi en itse tajunnut asiaa vuosiin, ennen kuin keskustelin asiasta hyvän ystäväni kanssa hänen eronsa jälkeen syksyllä 2016. Ystäväni oli ollut haluton parisuhteessaan ja muutenkin täysi hirviö, mutta lopetettuaan pillerit hän ymmärsi kaiken johtuneen niistä. Aloin makustelemaan asiaa päässäni ja tulin siihen tulokseen, että pillerit on lopetettava.

Tammikuussa 2017 tein lopullisen päätöksen asiasta ja lopetin pillerit mieheni suostumuksella. Oikeasti yllätyin suunnattomasti itsekin, kun yhtäkkiä minua panettikin ihan koko ajan, kuten ennen pillereitä ja seksi pyöri muutenkin mielessäni paikasta ja ajasta riippumatta jatkuvasti.

Siskoni on harras FsoG-fani ja käymme aina yhdessä katsomassa leffat, vaikka minä nyt en niin niistä välitäkään, koska ne antavat aivan väärän kuvan BDSM-maailmasta ja mitä pidemmälle kirjat ja elokuvat menevät, sitä enemmän Harlekiineiksi ne muuttuvat. Helmikuussa 2017 kävimme leffan katsomassa ja se antoi minulle jostain syystä sysäyksen eteenpäin, että minun on pakko ”tulla kaapista ulos” miehelleni, en halua enää olla ilman.

Lähestyin asialla miestäni omasta mielestäni hyvin. Kysyin hänen mielipidettään erilaisiin leluihin, kun pyörin netin seksikaupoissa. Hänen suostumuksellaan tilasin ratsupiiskan, nipistimet ja nahkaiset kahleet.

Kun lelut lopulta saapuivat, mieheni järkyttyi helvetisti, kun tajusi lopulta minun olevan tosissaan.

”Miksi haluat satuttaa minua?”

”Minä yksinkertaisesti tarvitsen sitä.”


Tämä keskustelu FsoG-kirjan lopussa Anan ja Christianin välillä kuulostaa yllättävän tutulta, mutta päinvastoin. Mieheni kysyi, miksi haluan, että hän satuttaisi minua, johon vastasin yksinkertaisesti, että tarvitsen sitä.

Ensireaktio oli se, että ei hän voi satuttaa minua, koska rakastaa minua. Sitten seuraava ongelma hänen kannaltaan oli se, että mitä muut ajattelevat, jos saavat tietää. Hän ei halua olla ”naistenhakkaaja”. Pidin pääni kerrankin suht tyynenä ja selitin, että kyse ei ole missään nimessä siitä. Minä nautin siitä ja minä pyydän sitä. Eikä kenenkään siitä tarvitse mitään tietää. Asia on täysin meidän välisemme.

Mieheni oli aika kauhuissaan asiasta jonkun aikaa, kunnes sain hänen päähänsä taottua, että minä nautin siitä ja tahdon sitä enemmän, kuin mitään pitkään aikaan. Ja nimenomaan häneltä, en keneltäkään muulta. Kehenkään muuhun en luota niin paljoa, että antaisin pistää itseäni kahleisiin ja toisen armoille. Kahdeksan vuoden yhdessäolon aikana kuitenkin on toiseen kasvanut niin kiinni, että tiedän, ettei hän tekisi minulle mitään, mitä minä en halua.

”Mieti edes asiaa”, minä pyysin ja mies lupasi. Sanoin, että asian ei tarvitse tapahtua tänä yönä tai ensi viikolla, tai välttämättä edes ensi kuussa, kunhan hän edes lupaa harkita asiaa.

Mutta kuinka ollakaan, sinä iltana mieheni raahasi minut sänkyyn ja otti minut juuri, kuten halusin. Minulla on onneksi se etu puolellani, että mieheni on aina ollut sellainen, että hän nauttii, jos minä nautin.

Hieman helläkätinen hän oli minun makuuni aika pitkään, kunnes (idioottimaisesti) jonkun riidan aikana hänelle asiasta sanoin, että ei tuo läpsyttely riitä.


Joku aika sitten, sain sitten mitä olin jo kauan kerjännyt. Perseen täyteen mustelmia. Miehen sormessakin oli mustelma, kun hän oli avokämmentä niin auliisti iskenyt pakaraani. Tilanne eskaloitui siitä, kun kesken kiihkeän seksin sain sanottua, että ”voisinko saada vähän piiskaa?” ja sitähän minä sitten sain niinkin paljon, että jäin vain miettimään paljonko on miehen ”paljon”, jos tämä oli ”vähän”, heh. Mutta selkeästi miehenikin oli kikseissä tuosta sessiosta. Hän oli niin kiimassa koko ajan, että sanoi jälkikäteen, että ei edes tiedä tuliko missä välissä ja montako kertaa, kun koko ajan tuntui vaan niin vitun hyvältä. Se lämmitti mieltäni erittäin paljon. Minä itse olin tuon session jälkeen tyytyväisempi, kuin koskaan ja perse hellempänä, kuin koskaan.

Olen rakastunut mieheeni uudella tavalla, jollain uudella levelillä. Himoitsen häntä paljon enemmän, kuin koskaan ennen. Pelkästään tämän vuoden aikana olemme nussineet enemmän, kuin viimeisen viiden vuoden aikana. Teen aloitteen useammin, mikä on minustakin mukavaa. On niin ihanaa nähdä, 
miten mies syttyy. Ja mitä parasta, on ihanaa, kun meillä on niin paljon yhteistä opittavaa. :)


Tästä tuli nyt todella sekava teksti, kun yritin saada ajatuksia järkevästi kasaan. Olemme tuon herra X:n kanssa sopineet, että saatan välillä kirjoitella tänne vierailevana kirjoittajana, joten ehkäpä minun tekstejäni nähdään vielä täällä blogissa tulevaisuudessakin.

Kiimaista vuoden alkua kaikille blogin lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti